Syksyn sävel

Useimmat tuntemistani ihmisistä on aina ihmetelleet sitä, miksi sanon että tunnen olevani elossa syksyllä. Syksy on mulle (varmaan kouluvuosista johtuen) aina ollut sellaisen uuden alun ja tulevaisuuden unelmoimisen aikaa! Tuntuu, että kaikki on mahdollista ja tulevaisuutta odottaa innolla. Monet valittaa, että syksyllä tulee kunnon syysmasennus. Mieli apeana, motivaatio miinuksella jne. Itsellä on ollut niin, että tälläset fiilikset mulle tulee usein keväällä! Kun kaikki muut alkaa innoissaan odottelemaan ja suunnittelemaan kesää niin minä jään kotiin suremaan, että voivoi kun ei oo taaskaan mitään saanut aikaseksi. Tämä vuosi ei ole keväsmasennuksen suhteen eronnut aikaisemmista,  mutta yllätyksekseni olen nyt huomannut, että pelaan harmikseni kahdessa eri tiimissä, eli syysmasis here I come! Olo tuntuu jotenkin tosi toivottomalta, että asiat hoituus kunnolla. Tuntuu siltä,  että yhden asian/ongelman saat selvitettyä niin uus putkahtaa saman tien tilalle. Se taas aiheuttaa kierteen, että on epäonnistuja ja tulevaisuus menee ihan plörinäksi ja, että junnaa vaan paikallaan missään onnistumatta. Lannistavaa. Todella lannistavaa.